Iranissa runoilijan 700 vuotta vanhat säkeet sytyttävät sydämet yhä liekkeihin

juuri ennen Ystävänpäivää kävimme erään runoilijan haudalla, joka kirjoitti usein rakkaudesta.

1300-luvun persialainen runoilija Hafez on haudattu Shirazin kaupunkiin, jossa hän asui lähes 700 vuotta sitten. Häntä kunnioitetaan edelleen Iranissa, vaikka hän kirjoittikin romantiikasta ja muista aiheista, joita ei ilmeisesti omaksuta nykyisessä islamilaisessa tasavallassa.

yksi hänen vuorosanoistaan: ”Oi juomanlaskija, sytytä lasini tuleen viinin valolla!”

saavutimme Hafezin haudan, joka oli Khwaja Shamsuddīn Muhammad Hafez e-Shirazi-nimisen miehen taiteilijanimi. Laskeva aurinko paistoi yhä vuorenrinteillä aivan pihan takana. Runoilijan hauta on keskellä, pilarien kannatteleman katon alla.

ihmiset asettivat kätensä veistetyn kiven päälle. Toinen oli nainen, jolla oli yllään väljät mustat vaatteet, violetti neulemyssy ja Wilson-merkkinen reppu. Hän piti molempia käsiään siellä useita minuutteja.

jälkeenpäin kysyimme häneltä, mitä hän tekee.
”se on todella sydämeni asia”, hän sanoi. ”Luulen, että sinun täytyy olla yhteydessä häneen ymmärtääksesi, mitä meille tapahtui, välillämme.”

Firoozeh Mohammad-Zamani sanoi, että kun hänen kätensä olivat haudalla, hän keskusteli Hafezin kanssa. He puhuvat paljon.

”minun on kuultava, mitä hän minulle kertoo”, hän sanoi.

ja mitä hän kuuli?

”rakkautta”, hän sanoi nauraen. ”Koko ajan, rakas!”

kun ensimmäisen kerran lähestyimme häntä, hän piti hetken tauon ennen kuin vastasi kysymyksiimme. Hän odotti, että Hafez kertoisi, sopiiko päästää meidät keskusteluun.

onneksemme runoilija suostui.

”aina kun tulen tänne, minulle tapahtuu jotain erityistä”, hän sanoi. ”Tällä kertaa se olet sinä.”

Mohammad-Zamani kertoi matkustaneensa Hafezin haudalle monta kertaa kotoaan, satojen kilometrien päästä. Hän viittoili lähellä kiveen kaiverrettua runoa kohti.

”tämä on niin erityinen minulle, niin syvä, syvin”, hän sanoi. ”Se huolehtii minusta. Runo on tulossa päähäni, ja voin ymmärtää, että tällä tavalla minun on tehtävä tämä nyt.”

runoilija neuvoo, mitä hänen tulisi tehdä elämässään.

Mohammad-Zamani kertoi, ettei ole tyypillinen Iranilainen. Hän on golfaaja – entinen golfmaajoukkueen jäsen-ja golfopettaja.

mutta ottaessaan neuvoja Hafezin kirjoituksista hän edustaa täysin maataan. Monet iranilaiset etsivät neuvoja tämän rakastetun runoilijan kirjoituksista, avaavat hänen kirjansa sattumanvaraisesti ja ottavat viisautta näkemästään linjasta riippumatta.

toisella sisäpihalla kohti hautakompleksin takaosaa löysimme kaksi ystävää, parikymppisiä naisia, istumassa seinällä. Toinen pukeutui harmaaseen, toinen syvän punaiseen. He olivat verhoutuneet huiveihin ja väljiin viittoihin iranilaiseen tyyliin, joka onnistuu olemaan elegantti vaikka täyttäisi säädyllisyyden säännöt.

yksi naisista, Atikeh Karimi, oli juuri avannut hafezin kirjan, vetänyt kannet juuri näin erilleen ja lausunut oikeanpuoleisen yläosan säkeistön. Sanat nostivat kyyneleet toisen nuoren naisen silmiin.

hänen ystävänsä oli esittänyt hafezille kysymyksen. He eivät sanoneet tarkalleen, mikä kysymys oli. Se on osa rituaalia, sitä kysytään yksityisesti. Mutta he sanoivat, että se oli romanttinen kysymys — ei yllättävä aihe, kun otetaan huomioon, että Hafez kerran kirjoitti:

”tuntui, että rakkaus oli helppo juttu

, mutta jalat ovat pudonneet vaikeille teille.”

haudan lahjatavarakaupassa hyllyillä on koristeellisia määriä hafezin runoja. NPR: n tuottaja Emily Ochsenschlager osti sellaisen sulhaselleen. Hyllyllä oli yksityiskohta, joka viittaa runoilijan valtavaan rooliin iranilaisessa elämässä. Voit ostaa kahden kirjan sarjan: Toinen kirja on Hafezin kirjoitukset, toinen on Koraani.

iranilaiset papit ovat joutuneet sopeutumaan runoilijan vaikutukseen huolimatta hänen puheistaan rakkaudesta ja alkoholista.

”juopon ovella ei saa moittia”, hän kirjoitti. ”Missä viini on?”

hänen konservatiivisemmat lukijansa näkevät viinin metaforana Jumalan rakkauden imemiselle. Vähemmän konservatiiviset lukijat löytävät joistakin runoista poliittisia merkityksiä.

yksikään tämän kansan hallitsija ei voisi koskaan olla täysin tyytyväinen säkeeseen, jossa lukee:

”sulttaanin kruunu korvaamattomine jalokivikokoelmineen
ympäröi kuolemanpelkoa ja jatkuvaa kauhua
se on päähine, jota kaivataan kovasti-ja silti
pään vaaran arvoinen?”

jos haluat apua ennustamisessa, löydät sen matkalla ulos Hafezin haudasta.

tapasimme ovella seisovan miehen, jolla oli kädessään kourallinen kortteja, joissa oli Runoilijan sanat. Papereissa seisoi värikäs Pikkulintu nimeltä Saara. Hänet on koulutettu valitsemaan lehti, joka vastaa kysymyksiin tulevaisuudestasi.

”toivo jotain”, mies sanoi.

lintu nokkaisi laatikosta paperia. Mies kevensi sitä ylöspäin peukalollaan. Yhtäkkiä linnun nokassa oli paperilappu.

en muista tarkkaan, mitä lehdessä luki, enkä ollut ihan varma, mitä se tarkoitti.

hafezin runoista muistan joitakin muitakin sanoja. Runoilija Shirazista kirjoitti kerran:

”kun olen kuollut, avaa hautani ja näe
savupilvi, joka nousee jalkojesi ympärille
kuolleessa sydämessäni palaa vielä tuli sinulle.”