katsoimme ”Roots” With a ”Roots” Expert (Part III)
kana-George ja Tom Lea ratsastavat edessä. Mingo takana. Michelle Short
Olemme siis katselleet&E / History ’ s Roots-uusintaversiota Matthew Delmontin, Arizonan osavaltionyliopiston historioitsijan kanssa, joka kirjaimellisesti kirjoitti kirjan tästä: Elokuussa, Making Roots: a Nation Captivated kattaa luominen Alex Haley fiktionalized perhehistoria ja tuloksena 1977 minisarja ABC-katsotuin draama historian televisio.
eilen Matt ja minä puhuimme Roots-elokuvan uudelleenfilmatisoinnista toimintaleffana ja Kunta Kinten tyttären Kizzyn uudelleenvisioinnista soturina. (Voit suoratoistaa aiemmat jaksot tästä.) Tänään kaivaa episodi 3-ja, kyllä, siellä on spoilereita. Tämä toiseksi viimeinen jakso pyörii Kizzyn pojan ”Chicken Georgen” (Regé-Jean Page) kasvatuksen ja Georgen kinkkisen suhteen Tom Lean (Jonathan Rhys Meyers), hänen huonokuntoisen isäntänsä ja lahjomattoman isänsä, kanssa.
Michael Mechanic: Good morning, Matt! Joten, Snoop Dogg paasaa syrjään, ihmiset kaikista roduista näyttävät ottavan tämän historian vastaan. Yli 5 miljoonaa amerikkalaista katseli Roots ensi-ilta suorana maanantaina, vaikka päällekkäisyyksiä Game 7 NBA: n läntisen konferenssin finaalit. (Go Warriors!) Ja remake on poikinut mielenkiintoisen Twitter-hashtagin: #RootsSyllabus.
Matthew Delmont: Yes, like #Fergusonsyllabus, #CharlestonSyllabus, #LemonadeSyllabus, people are using this hashtag to share books, articles, films, and other resources related to slavery and afroamerikkalainen history and culture. Viisi miljoonaa katsojaa ei tunnu paljolta verrattuna Rootsia vuonna 1977 seuranneeseen massiiviseen yleisöön, mutta katsojien sitoutuminen tähän uuteen Rootsiin on aivan eri tasolla. Seeing ihmiset ilmaista ajatuksiaan reaaliajassa Kizzy, Chicken George, ja Tom Lea on hämmästyttävää, ja sitten ottaa joitakin johtava historioitsijat orjuus tweet auttaa kontekstualisoida tämän historiallisen fiktion on melko siistiä.
MM: on vaikea olla rakastamatta kana-Georgea. Hän on koppava, eloisa nuori kaveri, joka saa harjoitella ja taistella isäntänsä gamecockeja vastaan sen sijaan, että työskentelisi kentillä. Hän on optimistinen ja luottavainen, kun taas kaikki hänen ympärillään, hänen äidistään vanhaan Mingoon—joka opettaa hänelle kaiken mitä hän tietää linnuista-ovat oppineet kokemuksesta, ettei valkoisiin ihmisiin voi luottaa. Tutustumme myös Kizzyn sarjaraiskaajaan Tom Leaan. Hän on pikkurikollinen orjanomistaja, irlantilainen, joka veti itsensä ylös saappaanraudoistaan ja tavoittelee etelän herrasväen hyväksyntää. Minusta näytteleminen oli loistavaa.
MD: Chicken Georgen, Tom Lean ja Kizzyn dynamiikka oli todella hyvin tehty. Kohtaukset Kizzyn ja Lean kanssa olivat vaikeita katsoa, mutta he maalasivat selkeän kuvan siitä, miltä orjuudesta selviytyminen näytti kizzylle.
aina kun hän näkee Georgen osoittavan sukulaisuutta mestari Tomin—isänsä-kanssa, se on hänelle kuin veitsenisku.
MD: Kyllä, ja pidin tavasta, jolla he hitaasti paljastivat, kuinka paljon George tiesi. Alkuperäisessä sarjassa nähdään kyynelehtivä paljastus, jossa Kizzy kertoo Georgelle mestarin olevan hänen isänsä. Tässä hän näyttää yllättävän Kizzyn kertomalla keksineensä sen itse. Koko dynamiikka osoittaa jälleen, miten takkuinen ajatus perheestä on orjuuden aikana.
MM: jossain vaiheessa Lea sanoo jotain, mikä vihjaa siihen, ja George ikään kuin tekee tupla-oton. Luulen, että hän periaatteessa tiesi, mutta tukahdutti ajatuksen, koska hän ei halua vaarantaa etuoikeusasemaansa. Hän on vaaleaihoinen, saa matkustaa mestarin kanssa, saa rahaa ja arvostusta esiintymistaidoistaan ja hienoja vaatteita—eikä hän joudu raakaan kenttätyöhön. Mutta sisältä hän tietää.
MD: hänen on käsiteltävä tieto siitä, että hänen isänsä omistaa hänet. Tämä jakso teki myös hyvää työtä kuvaamalla dynamiikkaa, jossa Lea omistaa vain kourallisen orjia. Kun hän puhuu kana George mahdollisuudesta George naimisiin, hän on hyvin selvää, että hän odottaa häntä pitämään vaimonsa ”vatsa täynnä”, jotta ” lisätä minun varastossa.”
MM: puhutaan Mingosta. Chad Coleman oli mukana The Walking Deadissa. Hän on täydellinen kuin vanha orja, joka ei luota enää muihin kuin kukkoihinsa.
MD: Kyllä, Coleman oli todella loistava tässä roolissa. Pidän näistä hetkistä, kun on erilaisia mustia hahmoja tavallaan mentoroimassa toisiaan, vaikka he tekisivätkin niin aluksi vastahakoisesti.
MM: kuten viulunsoittajalla. Molemmilla näistä kavereista oli suhteellisen etuoikeutettuja paikkoja, eivätkä he halunneet vaarantaa sitä.
MD: se osoitti myös, kuinka monella näistä orjuutetuista hahmoista on erikoisosaamista, joka on todella arvokasta. Emme puhuneet siitä viime jaksossa, mutta kunnalla oli taitoa hevosten kanssa, ja Mingolla ja kana-Georgella on nämä arvokkaat taidot valmentaessaan lintuja. Mitä mieltä olet kukkotappelusta? Tämän täytyy olla TV: n tämän vuosikymmenen kukkotappelu.
MM: kukkotappelu oli valtava etelässä—se on edelleen suosittua joissakin piireissä, vaikka se on nykyään laitonta jokaisessa osavaltiossa. Mutta tappelut olivat hyvä väline kirjoittajille päästä pois plantaasilta ja saada ulkopuolisia hahmoja mukaan—saamme nähdä laajemman kirjon etelän yhteiskuntaa ja Tom Lean yhteiskunnallisten pyrkimysten tarinaa. Hän haluaa epätoivoisesti todistaa, ettei ole roskaväkeä, ja George on hänen keinonsa päästä sinne. Mitä taitoihin tulee, Tom-Herra ei tiedä paskaakaan kukkojen kouluttamisesta, mikä antaa Georgelle etulyöntiaseman. Jossain vaiheessa George sanoo isännälle jotain, ” No, sitten voit etsiä jonkun muun taistelemaan lintujasi vastaan.”Hän käyttää voimaansa. Se on tietysti rajallinen—ja hänen rahallinen arvonsa on selvästi kaksiteräinen miekka.
MD: luulen, että Alex Haley olisi pitänyt tästä jaksosta. Hän tutki kukkotappelua kirjoittaessaan juuria.muistiinpanoista käy ilmi, että kana-George kiehtoi häntä. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka paljon vietimme aikaa Tom Lean kanssa tässä jaksossa. Kaksintaistelukohtaus auttoi välittämään Lean Luokka-statusahdistuksen ja se myös sementoi hänen suhteensa kana-Georgeen, mutta se tuntui heittäytyvän eleeksi vaikkapa Game of Thronesia kohtaan. ”Käydään miekkataistelu!”
MM: Hmm. Eikö alkuperäisessä ollut kaksintaistelua? Joka tapauksessa tunsin, että sillä oli tarkoitus: koska George pelastaa isäntänsä hengen, Tom Lea on nyt hänelle kiitollisuudenvelassa—ja siksi on vielä suurempi asia, kun hän pettää Georgen.
MD: tätä kaksintaistelukohtausta ei ollut kirjassa eikä alkuperäisessä sarjassa. Olen samaa mieltä siitä, että se sopii kerrontaan. Voisin nähdä myös hienovaraisempaa kommentointia siitä, miltä ”sivistynyt” valkoinen kulttuuri näyttää-että mennään pellolle ja ammutaan toisiaan. En voinut olla nauramatta, kun kana-George joutuu kannustamaan Leaa sanomalla: ”Sinä se gamecock nyt!”
MM: Ha, yeah! On toinenkin tarkoitus, että kohtaus samoin: se korostaa, miten, jos jotain pahaa tapahtuu isännälle, orjaperheet voidaan purkaa ja myydä. Siksi George ja hänen vapaa ystävänsä osallistuvat kaksintaisteluun, ja siksi he yrittävät niin kovasti varmistaa, että Tom voittaa. Esteettisenä asiana tämä vaikutti myös realistisemmalta versiolta siitä, miltä kaksintaistelu voisi oikeasti näyttää kuin mitä olen koskaan nähnyt TV: ssä. Yleensä se on vanha 50 askelta, käännös ja laukaus-ja sitten toinen tai molemmat miehet kaatuvat. Mutta tämä oli hyvin sotkuinen asia: Tom Lean käsi tärisi hermostuneisuudesta, puuttuu ensimmäinen laukaus, sitten strippaus pois osa hänen kilpailijansa kasvot toisella, jonka jälkeen miehet taistelevat, vakavasti haavoittunut, mullassa ja mudassa niiden lyhyet miekat. Hyvin, hyvin karua, ja toisin kuin aiemmat Hollywood-kuvaukset vanhanaikaisesta kaksintaistelusta.
MD: Kyllä, Tämä oli hyvin väkivaltainen jakso, eikö ollutkin? Ja hyvin eri tavoin: kaksintaistelu on verinen, Lea raiskaa Kizzyn toistuvasti, ja sitten gamecockit taistelevat kuolemaan asti joka toisessa kohtauksessa. Jokainen niistä vaikuttaa orjuutettujen hahmojen elämään ja tulevaisuuteen. Yksi asia, josta pidin kukkotappeluteemassa, oli se järjettömyys, että kana-Georgen vapaus syttyi, voittiko vai hävisikö lintu.
MM: George on niin kiitollinen mahdollisuudesta, mutta silti häntä kusetetaan isolla tavalla. Lea lyö vetoa oman poikansa vapaudesta! Ja sitten hän luopuu. taisimme arvata sen.
MD: ja siksi kohtaus ja se tarina kaari toimii. Asiat voivat näyttää siltä, että ne menevät hyvin, tai siltä, että isäntä voisi huolehtia orjistaan (ja tässä tapauksessa lapsista), mutta orjuutettujen ihmisten kohtalot olivat yhä sidottuja orjanomistajien päähänpistoihin. Mitä mieltä olit kizzystä tässä jaksossa?
MM: hän oli erinomainen. Hän todella vangitsi tuskallisen dynamiikan-kouluttautumalla kunnan pikku soturilapseksi, ja tässä hän menettää poikansa raiskaajamestarille. Halusin myös tuoda esiin Nat Turnerin kapinan käänteen. Kun mestari Tomille kerrotaan, että murhanhimoiset orjat ovat vapaalla jalalla, hän lakkaa luottamasta Georgeen penniäkään ja kahlitsee tämän vankkureihin silloin ja siellä. Jokainen orja on yhtäkkiä epäilty. Se taisi olla myös Georgelle käännekohta, kun hän tajusi, ettei ole mestarin silmissä muita parempi.
MD:kyllä, asiat kääntyvät siellä hyvin nopeasti. Se repliikki, jossa toinen valkoisista hahmoista sanoo: ”Nat Turner on kuumeessa—koskaan ei tiedä, kuka nekru sen nappaa”, oli hyvä kiteytys tuosta latautuneesta hetkestä.
MM: miten helvetissä Orja muka suojelee itseään tuollaiselta vainoharhaisuudelta?
MD: kana-George ja Mingo tulevat heti epäilyttäviksi. Aivan kuin Lealle ja muille orjanomistajille yhtäkkiä valkenisi, että orjuutetut ihmiset eivät halua tulla pidetyiksi orjuudessa ja saattavat aktiivisesti vastustaa. Viittaus Nat Turneriin sai minut myös miettimään, kuinka paljon historiallista maaperää sarja yrittää käsitellä-kuinka siirrymme vapaussodasta Nat Turneriin ja sisällissotaan. Aika kuluu koko ajan.
MM: joo, niin kuin se hyppy, joka leikattiin Kizzyn alkuraiskauksesta Chicken Georgen synnytykseen. Oliko Nat Turner alkuperäisissä juurissa? Sen täytyi olla.
MD: Kyllä, ja se oli samantyyppinen hetki. Alkuperäisessä sarjassa päivämäärä oli väärä. Uskon heidän sanoneen, että Nat Turnerin kapina tapahtui vuonna 1841 eikä vuonna 1831. TV ja historia!
MM: mitkä olivat mielestäsi hätkähdyttävimmät lähdöt alkuperäisestä kana-Yrjön saagasta, kaksintaistelua lukuun ottamatta?
MD: ensiksi, the casting: Ben Vereen esitti alkuperäisessä kana-Georgea. Hänellä oli hahmon viehätysvoima alhaalla, mutta oli vaikeampi uskoa, että hän olisi Tom Lean poika, sillä hän on tummaihoinen näyttelijä. Ja Vereen oli suunnilleen samanikäinen kuin Leslie Uggams, joka esitti hänen äitiään Kizzyä, mutta se on toinen tarina. Minusta Regé-Jean Page esitti kana-Georgea hyvin. Toinen asia on se, että lähtö Englantiin on alkuperäisessä mielessä positiivinen mahdollisuus. Tom Lea häviää kukkotappelun vedon, Mutta Englantiin lähteminen on Georgelle mahdollisuus lähteä Amerikasta—häntä ei viety väkisin pois jakson lopussa kuten hän on täällä. Ja vaikka en yleensä ole tarkka historiallisesta tarkkuudesta, orjuus ei ollut laillista Englannissa enää 1830-luvun lopulla, joten en tiedä, mitä Georgelle pitäisi tapahtua, kun hän pääsee sinne.
MM: minulla oli täsmälleen sama ajatus.
MD: Iso-Britannia hyväksyi Slave Trade Actin vuonna 1807 ja Slavery Abolition Actin vuonna 1833. Kana-Georgen pitäisi olla vapaa.
MM: No, ehkä hän sittenkin toteuttaa toiveensa. Miten historioitsija voi olla pitämättä kiinni historiallisesta tarkkuudesta?
MD: no, teen paljon TV-ja elokuvahistoriaa, joten yritän muistaa, että näiden asioiden pitää olla ennen kaikkea viihdyttäviä ja kaupallisesti kannattavia. Jos ne voivat olla tavallaan historiallisesti tarkkoja, sitä parempi! Heillä oli joitakin erittäin arvostettuja historioitsijoita neuvonantajina tässä sarjassa, ja he olivat paljon enemmän virittäytyneitä saamaan yksityiskohdat oikein.
MM: Okei, paras hetki 3. jaksossa?
MD: kaksi hetkeä erottui: avauskohtaus, jossa nähdään Kizzy siivoamassa itseään Tom Lean lähdettyä . Näitä yksityiskohtia ei olisi koskaan esitetty alkuperäisessä. Anika Noni Rose tekee mahtavaa työtä kauttaaltaan, ja ajattelin, että avauskohtaus todella asettaa sävyn. Ja sitten Marcellus, vapaa musta mies, joka haluaa ostaa Kizzyn vapauden, kun hän puhuu siitä kuinka hän on vapaa, mutta hän alkaa kyllästyä repimään papereitaan aina kun seriffi suuttuu tai ” joku valkonaama ei pidä ulkonäöstäni.”Se tuntui olevan yksi ajankohtaisuutemme tärkeimmistä repliikeistä. Siinä kaikuu repliikki jaksosta 2, Kun valkoinen partiolainen kertoo kunnalle ja Viulunsoittajalle, etteivät he voi olla tiellä pimeän tultua. Kirjoittajat miettivät varmaan Fergusonia, Baltimorea ja ulkonaliikkumiskieltoa.
MM: pelkäämme Marcelluksen puolesta—melkein enemmän kuin orjien puolesta—koska voimme nähdä, kuinka paljon hänellä on menetettävää, ja kuinka paljon kaunaa jotkut köyhistä valkoisista saattaisivat tuntea nähdessään tämän vapaan, melko varakkaan mustan miehen heidän keskuudessaan. Hänen piti aina vahtia selustaansa. Kun hän lähti vaunuilla yksin matkaan, pelkäsin, että hänelle tapahtuisi jotain kauheaa.
MD: mitään muuta tästä jaksosta?
MM: eiköhän se käyty läpi. Huomiseen sitten!
Stay tuned: Michael Mechanic ja Matthew Delmont palaavat huomenna kertaamaan Roots-finaalin, joka tuulettaa tänä iltana historiaa.